SatuTaavitsainen SDP:n kansanedustaja Mikkelistä

Kodittomuuden ratkaiseminen vaatii yhteistyötä

Kirjoitin marraskuussa tekemistäni havainnoista USA:n länsirannikon kodittomuusongelmassa: Ilmaisten muovipussien jälkeen. Kalifornian osavaltiossa asuu liittovaltion arvion mukaan 134 000 koditonta.

Viime viikolla Mikkelin seudulla ilmestyvässä Länsi-Savo lehdessä kerrottiin huumeiden käyttäjien sotkevan Mikkelin torin ja kirkkopuiston yleisövessoja ja yöpyvän käymälöissä. Tämä on ollut jo pidempään jatkunut ongelma ja jos meinaamme saada tilanteen korjattua niin juurisyyt tulee selvittää ja ratkaista; asunnottomuus, päihde- ja mielenterveysongelmien hoitaminen, rikollisuuden kitkeminen. Olen jo pyytänyt Kelan johtoa selvittämään, miksi Kela ei maksa enää toimeentulotuessa päihdekuntoutujien omavastuuosuutta ja linjauksellaan Kela estää huumeriippuvaisten hoitoonpääsyn.

Kaliforniassa, jossa lähisukulaisiani asuu, on tilanne marraskuusta edennyt ja toimenpiteisiin ryhdytty. Voimakkaasti lisääntyneen kodittomuuden ja asunnottomuuden ongelmien ratkaisemiseksi, Kalifornian 11 suurimman kaupungin - Santa Ana, Anaheim, Los Angeles, Long Beach, San Diego, San Jose, San Francisco, Fresno, Sacramento, Oakland ja Bakersfield - pormestarit lupasivat varoja (1,5 miljardia dollaria) rahastojen perustamiseksi. Rahastojen varoilla on tarkoitus tuottaa kohtuuhintaisia asuntoja, väliaikaisia lisärakennuksia, tukipalveluita ja tehdä kenttätyötä.

Kalifornian osavaltion kaupunkeihin on muodostunut vuosien saatossa julkisille alueille laajoja asunnottomien alueita, joissa yhdessä paikassa voi asua satoja, jopa tuhatkunta koditonta ihmistä. Ihmiset asuvat puistoissa, lasten leikkipaikoilla, jokien tyhjissä ylivuotokanavissa ja siltojen alla. Jotkut majoittuvat tilaisuuden tullen myös yksityisalueille.

Kodittomat nukkuvat taivasalla, peittojen tai vaatekasojen alla ja teltoissa. Vähät tavarat ovat tavallisesti ostoskärryssä, joillakin on mukanaan lemmikkejä. Osa on asunut näin vuosikausia, joukossa on useamman polven kodittomia. On nuoria, joiden äiditkin ovat olleet kodittomia. On nuoria, jotka ovat perheen hajoamisen tai vanhempien kuoleman jälkeen jääneet kodittomiksi. On vammaisia ja fyysisesti tai psyykkisesti sairaita, vankilasta vapautuneita, huumeiden ja muiden päihteiden käyttäjiä. Joukossa on liian kalliiden vuokrien takia asunnottomia, osa on asunnottomia, koska heidän on esim. mielenterveysongelmien takia vaikea saada asuntoa mistään. Lisäksi on vaeltelevia kodittomia, jotka asuvat näillä alueilla jonkin aikaa ja muuttavat sitten muualle.

Saadaaksen suurimman jokikanavan alueen tyhjennettyä kodittomista ja heidän tavaroistaan, Santa Anan kaupunki päätti myöntää kodittomille maksusitoumuksia paikallisiin motelleihin vähintään kuukauden ajaksi, kunnes kaupunki saa järjestettyä muita asuntoja. Ihmisiä on kuljetettu heille varattuihin motelleihin, jotta kaupungin joen varauomassa oleva telttakylä voidaan purkaa pois.

Kolmannen sektorin toimijat ovat lajitelleet kodittomien tavaroita niihin, jotka on viety roskiin ja niihin, jotka kaupunki on luvannut siirtää muualle ja säilyttää. Niitä, jotka eivä ole halukkaita muuttamaan motelliin on uhattu pidättämisellä. Muuttamispakkoa kaupunki perustelee joen ylivuotokanavan huoltotöillä.

Kaliforniassa ollaan laajasti sitä mieltä, että yhä paheneva asunnottomuuskriisi on huonon politiikan seurausta. Toisaalta kodittomien ahdinkoa ymmäretään, eikä asunnottomuutta pidetä näiden ihmisten omana syynä. Toisaalta on myös koventuneita äänenpainoja siitä, että kodittomat eivät halua ottaa palveluita vastaan, eikä työttömyys tai kohtuuhintaisten asuntojen puute ole asunnottomuuden syy, vaan se, että kodittomat eivät halua elää yhteiskunnan normien mukaan.

Kiinteistöjen ja talojen omistajat valittavat asuinalueidensa arvon alentumisesta, koska kaikille yhteiset alueet (mm. puistot) ovat roskaantuneet, muuttuneet epäsiisteiksi ja asuinalueille on levinnyt rikollisuutta (pahoinpitelyjä, murtoja, ryöstelyä jne). Jotkut vaativat liittovaltiolta kovempia otteita rikollisuuden suhteen, jopa niin, että pieniäkään rikoksia (ikkunoiden rikkominen, julkinen juopottelu jne.) seuraisi rangaistus, jotta yhteiskunta lähettäisi kovan viestin siitä, että mitään rikollisuutta ei alueella suvaita.

Osa asukkaista pelkää tarttuvien tautien vaaraa, joita asunnottomat ja heidän ulosteet voivat levittää. Turvallisuus on myös heikentynyt ja julkiset puistoalueet poistuneet kaikkien asukkaisen käytöstä, kun ne ovat muuttuneet telttakyliksi. Kalifornian päihdepolitiikka saa myös arvostelua osakseen, osa asukkaista on sitä mieltä, että Kaliforniassa sijaitsevat lukuisat päihde- ja huumeiden vieroitusklinikat (”Katkaisuklinikoiden Riviera”) vetävät puoleensa asunnottomia. Jotkut haluaisivat, että kaupungit kustantaisivat kodittomien muuttamisen muualle. Myös kuukauden pituisten maksusitoumusten antamista paikallisiin motelleihin on arvosteltu siitä, että se vetää alueella vain uusia asunnottomia. Kaupunki on vastannut, että maksusitoumuksia annetaan vain niille, jotka ovat aikaisemmassa kartoituksessa listattu asunnottomiksi.

Eräs 28-vuotias nainen kertoo, että on innokas muuttamaan motelliin. Tämä on jo viides kerta, kun hänet on häädetty Orange Countyn asunnottomien leiristä. Hän joutui kodittomaksi teini-ikäisenä 12 vuotta sitten, kun hänen äitinsä kuoli. Siitä lähtien hän on elänyt Teksasissa, Long Beachillä, Los Angelesissa ja Fountain Valleyssä ajautuen huume- ja varkausrikoksiin. Hän muutti Orangeen pari kuukautta sitten kunnan virkailijan neuvosta. Hän toivoo, että kuukauden motelliasuminen antaisi hänelle mahdollisuuden saada elämänsä raiteilleen. Hän on äskettäin saanut kokoaikaisen työpaikan paikalliselta rakennustyömaalta. Hän on sitä mieltä, että kuukauden säännöllisen elämän jakso auttaa häntä säästämään tarpeeksi, jotta hän voisi päästä omaan asuntoon. "Haluaisin, että se johtaisi parempaan kuin mitä minulla nyt on".

Eräs 47-vuotias mies on iloinen pääsystä asumaan sisällä, mutta huolissaan siitä, kuinka hän sopeutuu sääntöihin, sillä hän on tottunut asumaan ulkona muiden kodittomien kanssa. "Menen motelliin, koska en halua joutua vankilaan", hän sanoo. "Mutta motelli on vain laastari haavoihin, kun emme tiedä mitä tapahtuu kuukauden jälkeen."

Päättäjät hyväksyivät ”hätäapupaketin”, joka sisälsi maksusitoumuksen motelliin, ruokiin ja terveystarkastuksen kaikille tilapäiseen majoitukseen tuleville ja lisää vuodepaikkoja jo olemassolevissa majoitustiloissa. Motellimaksusitoumukset ovat keino ostaa aikaa samalla kun perustetaan hätäsuojia muihin tiloihin.

Yleisesti Kaliforniassa ymmärretään, että kodittomuuden ratkaiseminen vaatii eri tahojen välistä yhteistyötä, niin paikallistoimijoiden, vapaaehtoistyöntekijöiden kuin yksityissektorinkin, mukaan lukien jatkuva työ City Net-kaltaisten toimijoiden kanssa. Ihmiset ymmärtävät, että kodittomuuden, mielisairauksien ja päihteiden väärinkäytön kriminalisointi ei ole ratkaisu, vaan viranomaisten käytäntöjen pitäisi näkyä siinä, että toteutetaan ohjelmia, jotka auttavat kodittamat rikkomuksiin syyllistyneet palvelujen piiriin.

Palveluiden tuottajien, kuten Orange Countyn neulojen vaihto-ohjelman, joka hiljattain häädettiin Santa Anan Civic Centeristä (=palvelukeskus), pitäisi antaa toimia, ei vain kansanterveyden näkökulmasta, vaan myös siksi, että ne saavuttavat ne väestöryhmät, joita muut eivät pysty tavoittamaan.

Suomessakin valtion ja jokaisen kaupungin pitää tehdä ripeitä, konkreettisia toimia kodittomuuden vähentämiseksi. Toivon seuraavan maan hallituksen ottavan tämän kärkihankkeekseen. Meidän ei kannata odottaa sitä, että ongelma räjähtää käsiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset