SatuTaavitsainen SDP:n kansanedustaja Mikkelistä

Natoon liittymiselle ei ole perusteita

Perjantaina 27.5.2016 oli MTS:n (Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta) koolle kutsuma Nato-seminaari Kansallismuseon Auditoriossa Helsingissä. Seminaarissa arvioitiin Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia. Keskustelun aloitti Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen. Hän kävi läpi vastikään julkaistua Nato-raporttia. Kommentoijina paikalla olivat kansanedustaja, parlamentaarisen selvitysryhmän puheenjohtaja Seppo Kääriäinen (kesk.), kansanedustaja Tom Packalén (ps.), kansanedustaja Sofia Vikman (kok.), kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.), kansanedustaja Krista Mikkonen (vihr.), kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas.), kansanedustaja Thomas Blomqvist (r.) ja kansanedustaja Sari Essayah (kd.).

Käsitykseni seminaarissa vain vahvistui, että Suomen tulee olla jatkossakin sotilaallisesti liittoutumaton maa. Todistustaakka nykytilanteen muuttamiseksi on niillä, jotka sitä haluavat muuttaa. Seminaarissa kokoomus ja RKP olivat ärhäköinä ja erityisesti Vikman käytti kovaa kieltä haukkuen vanhoillisiksi pään pensaaseen työntäjiksi niitä, jotka eivät halua Suomea Natoon.

Turvallisuusympäristö ympärillämme on muuttunut ja eikö juuri se ole se syy, miksi Suomen kannattaa jatkaa entisellä linjallaan. Pienen maan etu on olla johdonmukainen. Suurvallat voivat tehdä äkkiäännöksiä, mutta pienelle maalle se ei ole turvallista. ”Miten maalitauluksi asettautuminen parantaisi Suomen turvallisuutta?”, Tuomioja kysyi Vikmanilta.

Eniten minua jäi kummastuttamaan UPIn johtajan Teija Tiilikaisen ilmoitusluontoinen asia siitä, miten kansanäänestys Suomessa toteutettaisiin. Tiilikaisen mukaan Suomessa äänestys menisi niin, että Presidentti yhdessä maan ulkopoliittisen johdon kanssa päättäisi hakea Naton jäsenyyttä ja neuvottelisi yksityiskohtaisesta sopimuksesta. Kansanäänestyksessä äänestettäisiin, että hyväksytäänkö vai hylätäänkö sopimus. Tiilikaisen mukaan Ruotsissa kansanäänestys järjestettäisiin siitä, annetaanko maan johdolle mandaatti Naton jäsenhakemuksen tekemiseen.

Jäin ihmettelemään, kuka on päättänyt, että äänestys Suomessa hoidettaisiin näin, eikä samalla tavalla kuin Ruotsissa. Minusta ei kuulosta oikealle, että Suomessa ulkopoliittinen johto päättäisi tehdä jäsenhakemuksen ja he kävisivät yksityiskohtaiset sopimusneuvottelut Natosta ilman kansalaisten tukea. Jo hakemuksen jättäminen olisi iso muutos Suomen ulkopolitiikkaan. Suomen vakaus ja turvallisuus horjuisivat ja mitä kaikkea vahinkoa pelkällä sopimusneuvotteluilla jo saataisiin aikaan. Kansanäänestyksessä sopimus voitaisiin hylätä mutta vahinko olisi jo tapahtunut.

Demokratialla on maassamme pitkät ja syvälle kaivautuneet juuret. Suomen perustuslain 53 § mahdollistaa neuvoa-antavien kansanäänestysten järjestämisen. Neuvoa-antava valtiollinen kansanäänestys on Suomessa järjestetty kahdesti: kansalaiset kertoivat mielipiteensä alkoholijuomien myynnin kieltävään lakiin vuonna 1931 ja Euroopan unioniin liittymisestä vuonna 1994. Kumpikin asia toimeenpantiin äänestystuloksen mukaisesti.

Kansanäänestys lisää tiedon määrää ja muuttaa tiedon luonnetta mielikuvaan perustuvasta faktapohjaiseksi. Kansalaisilla on oltava tarpeeksi aikaa keskustella, hankkia tietoa ja muodostaa mielipiteensä. Kansalaisten mielipide muodostuu julkisten väittelyiden ja asiasta keskustelujen ja kampanjoinnin kautta.

MTS:n tammikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan tällä hetkellä kysymykseen: "Pitäisikö Suomen pyrkiä Naton jäseneksi?", 58 prosenttia kansalaisista vastaa kielteisesti. Myönteisesti tähän kysymykseen vastaa vain 27 prosenttia. Suomen ulkopolitiikan ja turvallisuuden ollessa kyseessä, en lähtisi alle kolmasosan ja kokoomuksen ja RKP:n Nato-haukkojen tähden toimeenpanemaan yhtään mitään liittyen Natoon ja valtiolliseen kansanäänestykseen. Nato-selvityskin teetettiin Kokoomuksen vaatimuksesta. Selvitys on hyvin tekninen luonteeltaan. Poliittinen analyysi ja pidemmän aikavälin arviointi Suomen kannalta puuttuvat. Selvityksen tilaaja kuitenkin sai mitä halusi, eli tilaisuuden taas käydä kampanjaansa sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumiseksi. Kokoomuksen tulisi Nato-kiihkossaan miettiä lisäisikö vai vähentäisikö Suomen Nato-jäsenyys vakautta lähialueillamme.

Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa ja Suomen ja Venäjän välinen raja on yksi maailman rauhallisimmista rajoista. Meillä on vakaa tilanne. On aivan keskeistä Nato-keskustelussa pohtia sitä, miten Suomen rooli Venäjän näkökulmasta muuttuisi verrattuna nykyiseen. Suomi on osa länttä, kyllä Venäjällä se tiedetään, mutta Naton tulo Venäjän lähelle luo epävakautta ja Venäjä vahvistaisi rajaansa. Poliittinen ja taloudellinen reaktio Venäjältä olisi varsin todennäköinen. Jos olisimme Nato-maa ja Itämerellä syttyisi sotilaallinen konflikti, olisimme siinä osapuolena. Olisiko pitkä raja naapurimme kanssa enää rauhallinen ja joutuisivatko suomalaiset miehet ja naiset muiden sotiin ja selkkauksiin maailmalle?

Suomella on riittävästi itsetuntoa katsella keskustelukumppaneitamme silmiin ja arvostaa naapureitamme olipa ilmansuunta mikä tahansa. Suomi tekee itsenäisenä maana omat päätöksensä, jotka etujemme mukaiseksi näemme. Suomi ei ole sellainen maa, joka sallii oman alueensa käytön kenellekään vihamielisiin tarkoituksiin. Ei ole viisasta tehdä alustaa Suomesta millekään porukalle mistään ilmansuunnasta. Taistelemme kaikkia tänne tunkeutuvia vastaan.

Mielestäni nykyisessä tilanteessa ei Natoon liittymiselle ole perusteita. SDP:n tavoite on aina yhteistyön ja rauhan maailma.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kansanäänestyksen kysymyksen pitää olla selvä kyllä/ei, aiheena valmis laki. Ilman muuta mahdollinen NATO-äänestys pitäisi järjestää neuvotellusta sopimuksesta, kuten EU-äänestyskin.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Miksi käyttäisimme yli 5% valtion budjetista puolustusmenoihin, jos "Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa"? Aika sinisilmäinen saa myös olla Tsetsenian, Georgian, Krimin ja Ukrainan jälkeen, väittääkseen ettei Venäjän naapurivaltioon kohdistu sotilaallista uhkaa.

Käyttäjän joonakarppinen81 kuva
Joona Karppinen

Hys hys, elä sekoita demarin kuplaa kirjoittamalla faktaa.

Jukka Laine

Saa olla aika punasilmäinen jos kuvittelee turvallisuuden parantuvan liittoutumalla Venäjää vastaan sotilaallisesti. Esimerkiksi Viron turvallisuus ei ole parantunut lainkaan. Maalla taitaa olla joku vanha potkurilennokki ja pari käytettyä merimiinaa turvanaan.

Tsetseniassa ääri-islamistit terrorisoivat. Mm. Anna Politkovskaja totesi viimeiseksi jääneellä Suomen vierailullaan radio Ylen haastattelussa että tsetseeneillä on kaksi vaihtoehtoa. Talebanit tai Venäjän armeija ja talebanien kanssa tsetseenit eivät halua asua.

Georgiassa Sakashvili hyökkäsi omaan maahansa ja Venäjä esti siviiliväestön kansanmurhan.

Ukrainassa EU ajoi kahdenvälistä assosiaatiosopimusta ja USA luultavasti järjesti ja rahoitti Kiovassa vallanvaihdon. Tervemenoa Maidanin aukiolle USAn lippua heiluttamaan. Paluulippua ei tarvitse ostaa.

Kuka korvaa Suomelle pakotepolitiikan haitat. Sotilasliitto Venäjää vastaan tietää Venäjän lisää vastatoimia. Putin on tämän selväsanaisesti ilmoittanut. Kuka nemenetykset korvaa suomalaisille. Nato-faneille pitäisi laittaa raippavero yritystoiminnan vaikeuttamisesta ja suomalaisten maineen pilaamisesta Venäjällä.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

En haluaisi olla brutaali, mutta joillakin voi olla sellainen epäilys, että ilman vapaaehtoista NATO:oon liittymistä, Viro saattaisi jo olla Venäjän osa, muttei vapaaehtosesti liittyneenä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

En osaa heti keksiä miksi oletit kommenttini olleen puheenvuoro liittoutumisen puolesta, vasinkaan Naton? Saa kai sitä todeta, että kun naapurissa on aika paljon rautaa kasattu meidän rajalle se tarkoittaa sotilaallista uhkaa, ilman että leimataan Nato-faniksi? Ei sillä ole myöskään väliä miksi Venäjä päätti mennä joukkoineen toisen suvereenin valtion alueelle, kunhan totesin heillä olevan tällainen toimintatapa.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Europan Natomaat tietävät paremmin asiat koska ovat lakkauttaneet asevelvollisuutensa.

USAn puolustusministeri Work Ruosissa käydessään ilmaisi halunsa tehdä Ruotsista merkittävän sotilaallisen tekijän itämeren alueella.
Ruotsi joka myös on lakkauttanut asevelvollisuutensa ei siis oikein saanut hyväksyntää.

Käyttäjän TeroToivonen kuva
Tero Toivonen

Ensinnäkin jos Itämerellä syttyisi sotilaallinen konflikti, olisimme siinä osapuolena joka tapauksessa olisimme me Natossa tai emme. Venäjä on aina ollut arvaamaton ja piittaamaton pieniä naapureitaan kohtaan joten Suomen paikka on Natossa jolloin Rauha säilyy. SDP on aina ollut kallellaan itään päin ja tehnyt yhteistyötä aikoinaan esim.pelätyn Stasi kanssa!

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

Suomella on puolustusvoimat. Mutta onko meillä uskottava puolustus. Tähän toivoisin blogin kirjoittajalta vastauksen.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

"Turvallisuusympäristö ympärillämme on muuttunut ja eikö juuri se ole se syy, miksi Suomen kannattaa jatkaa entisellä linjallaan. Pienen maan etu on olla johdonmukainen. Suurvallat voivat tehdä äkkiäännöksiä, mutta pienelle maalle se ei ole turvallista."

Tekisi mieli sanoa, että blogisti on täyttä ymmärrystä vailla, ainakin tässä asiassa. "Turvallisuusympäristö ympärillämme on muuttunut ..." Mutta meidän pitää olla kuin ei mitään ole mitään muutosta turvallisuus ympäristössämme ole tapahtunut. Kuvannollisesti pitää tehdä kuin jänis, työntää pää pensaaseen.

Käyttäjän janimakela kuva
Jani Mäkelä

En lähtisi väittämään, ettei natoon liittymiselle olisi perusteita. Se on kova väite kerrassaan. Samalla logiikalla voisi kysyä, mihin tarvitsemme asevoimia noin yleensäkään. Jos meihin ei, kuten kirjoitat, kohdistuisi sotilaallista uhkaa - mitä varten pitää armeijaa?

Eilen blogitin, etten pidän hyvänä ajatusta nato-kansanäänestyksen väistämisestä (kuten kokoomusjohto esittää) etenkään tässä tilanteessa jossa epävirallisten mielipidetutkimusten mukaan kansan enemmistö ei ole lähellekään liittymisen kannalla. Kansanäänestyksen ohittaminen johtaisi helposti siihen, että kansallinen yhtenäisyys ja maanpuolustustahto kärsivät.

Tuomiojan argumentti maalitauluksi asettautumisesta on tarkoitushakuinen ja huono. Sen voisi esittää myös toisin päin, natojäsenyydelle myönteisenä. Jos olemme käytännössä ainoa länsimaa Venäjän rajan läheisyydessä ilman sotilasliiton turvatakuita, eikö se paremminkin tee meistä maalitaulun?

Suomen tilanne varmaankin olisi kokonaisuudessaan parempi, jos olisimme tällä hetkellä Naton jäseniä ja samalla jääneet ulos EUsta. Näin sanoin vuonna 1994 vaikken aivan vielä voinutkaan äänestää EU-kansanäänestyksessä. Sitä mielipidettä ei ole tarvinnut tarkistaa maailman muuttuessa.

On kuitenkin kaksi aivan eri asiaa että olisimme aikanaan, ikkunan ollessa auki, liittyneet Natoon kun Venäjä oli riittävän heikko ja että olisimme jättäneet liittymättä eurostoliittoon kun integraatiota sekä rahaliittoa ei vielä ollut tapahtunut, kun että nyt yrittäisimme kääntää historian rattaita kesken vauhdin.

Nämä eivät ole kerta kaikkiaan helppoja kysymyksiä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Edustaja Mäkelä, Suomi ei ole sitoutunut puolueettomuuspolitiikkaan eikä sotilaalliseen liitoutumattomuuteen kansanäänestyksen perusteella. Suomalaiset ovat vain hyväksyneet poliittisten päättäjien määrittämän asian tilan. Näen Nato-jäsenyyskansanäänestyksen kansallista yhtenäisyyttä rikkovana ja puolustustahtoa murtavana tekijänä.

Minä luotan parlamentaariseen päätöksentekoon. Luotan edustaja Mäkelään ja edustaja Taavitsaiseen yhtä lailla kuin edustaja Tuomiojaankin. Ulkopoliittisen johdon katsottua, että Nato-jäsenyys on ratkaistava, eduskunnan tulee asia ratkaista.

Kansanedustajille voidaan antaa kaikki jäsenyyttä koskevat selonteot ja turvallisuusselvitykset ilman pelkoa niiden ajautumisesta vääriin käsiin tai että niitä väärinymmärrettäisiin. Venäjää on turha julkisesti demonisoida. Vahva Nato-kampanjointi, varsinkin kun se tapahtuisi maamme ulkopoliittisen johdon tuella, olisi maamme ulkopolitiikan kannalta vahingollista. Ilman ulkopoliittisen johdon tukea jäsenyydestä ei kannattaisi edes äänestää.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Taavitsaisen heitot turvallisesta itärajasta ja hyvistä naapurisuhteista ovat suomettumisen ajan retoriikkaa. Yksikään suomalainen ei luota enää Venäjän hyökkäämättömyyteen. Olisin huolissani, jos kansanedustajista löytyisi tuollaista sinisilmäistä uskoa. Luultavasti kyse on vain SDP:n poliittisesta pelistä ja ääntenkalastelusta.

Toisalla keskustelussa esitin, että Nato-jäsenyys ratkaistaisiin eduskunnassa. Seuraavat eduskuntavaalit olisivat presidentin ja puolueiden johtajien päätöksellä "Nato-vaalit". Äänestäjät antavat edustajilleen valtakirjan ottaa selvää ja ratkaista selvitysten pohjalta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka suhteessa Natoon. Jos kyseinen eduskunta päättää Natoon liittymisestä, ei kansanäänestykselle ole tarvetta.

Menettely mahdollistaisi sen, että päättäjille voitaisiin antaa tarvittava tieto päätöksen tueksi. Se vähentäisi myös Venäjän provokaatioiden uhkaa ja vähentäisi ulkovallan vaikutusmahdollisuuksia keskeisessä turvallisuuspoliittisessa ratkaisussamme.

Parlamentaarisen menettelyn etuna on päätöksen teon demokraattisuus. Yhdenkään kansanedustajaehdokkaan ei tarvitse ennen vaaleja naulata kantaansa. Jokainen lupaa parhaansa mukaan ottaa asioista selvää ja tutustua selvityksiin ja äänestää näiden pohjalta isänmaamme parhaaksi.

Jokainen kansanedustaja kantaa päätöksistään poliittisen vastuun. Kansanäänestyksen vaatiminen on päättäjiltä pelkkää vastuunpakoilua.

Jos lopussa kansanäänestys järjestetään, tulee olla valmis lakimuutos, josta äänestetään. Tässä olen Vuorelan kanssa samaa mieltä. Sitä ennen eduskunnan on hyväksyttävä, että jäsenyyttä ollaan hakemassa.

Kansanäänestyksen ajan Venäjä käyttää kaikkea mahdollista disinformaatiota, uhkailua ja kävisi Nato-vastaista kampanjaa Suomessa. Demokraattinen päätöksentekomme vaarantuisi, suotta.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

”Miten maalitauluksi asettautuminen parantaisi Suomen turvallisuutta?”, Tuomioja kysyi Vikmanilta.

Minä kysyn puolestaan: Suomi on jo nyt maalitaulu, huonontaisiko Nato-jäsenyys Suomen turvallisuutta?

Ja jatkan kysymyksiä Satu Taavitsaiselle ja Erkki Tuomiojalle: miksi Venäjän on sijoittanut Suomen rajan tuntumaan kattavan ohjusjärjestelmän, jos sillä ei ole tarkoitus uhata Suomea ja loukata Suomen koskemattomuutta?

Suomi on jo siis nyt Venäjän maalitaulu, siitä ei ole epäilystä, eikä Nato-jäsenyys tilannetta ainakaan huonontaisi.

Satu, sanon vahvasti, että Suomen Nato-jäsenyys parantaisi ehdottomasti Suomen turvallisuuspoliittista asemaa ja turvallisuutta. Ruotsin Nato-jäsenyys parantaisi puolestaan ehdottomasti Ruotsin turvallisuuspoliittista asemaa ja turvallisuutta. Tuosta asiasta ei ole ulkopoliittisten asiantuntijoiden eikä varsinkaan puolustuspoliittisten asiantuntijoiden keskuudessa suurta erimielisyyttä.

Käy lukemassa kirjoitus otsikolla ”Edes uusilla hävittäjillä Suomi ei tule hallitsemaan ilmatilaansa”, löytyy tuolla otsikon Google-hakusanalla. Siinä on yksityiskohtaisesti kerrottu, miten Venäjä tällä hetkellä uhkaa sotilaallisesti Suomea niin kuin myös Baltian maita ja Ruotsia. Kirjoitukseen on luetteloitu joka ikinen ohjus, mitä Venäjä on sijoittanut kiinni ihan Suomen rajaan ja joilla se kykenee hallitsemaan mm. Suomen ilmatilaa.

Venäjän varustelu sekä Pietarin alueella että Kaliningradin alueella on vahvaa ja varustelu muodostaa samanlaisen uhkan molemmalla alueilla.

Miksi samat ohjukset huolestuttavat Kaliningradin alueella mutteivat Pietarin alueella? Miksi Suomi ei ole esittänyt mitään huolta Venäjän varustelusta Pietarin alueella? Eivätkö ne muka ole Suomen mielestä mikään uhka, kun ne ovat reilu 600 kilometriä etelämpänä ohjukset ovat kovakin uhka Natolle?

Suomessa ei ole ollut tapana mainita, että Venäjä voisi muodostaa tai muodostaa Suomelle uhkaa. Venäjän muodostamaa uhkaa on pidetty ulkopoliittisesti sopimattomana ja vanha kylmän sodan aikainen YYA-levy on jäänyt päälle soimaan.

Suomessa ulkopoliittiset päättäjät myös otaksuvat, että uhkan tunnustaminen lisäisi kansalaisten huolestumista, eikä kansaa saa huolestuttaa eikä kansalle saa kertoa ongelmista, joihin päättäjillä ei olisi heidän omasta mielestään hyväksyttävää ratkaisua. Ongelmat annetaan mieluummin olla unohduksissa ja kansan tietämyksen ulkopuolella. Venäjän ohjusuhkaa on syytä pitää Suomessa erittäin vakavana. Uhka on ollut pitkäaikainen jo vuosikymmenen alkupuolelta.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

"Natoon liittymiselle ei ole perusteita"

EI OLE, taitaa olla ensimmäinen kerta liki 30 vuoteen ,kun voin olla jonkun demarin kanssa samaa mieltä.
Ensin kansanäänestys ja jos yli 50% äänestää EI natolle, ei asiasta sen jälkeen tarvitse neuvotella minkään tai kenenkään kanssa. Voimme käytännnössä jopa unohtaa Naton olemassaolon.

Tämä on yksinkertaisen helpppo ratkaisu.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Taavitsaisen analyysi olisi hyvä, jos sen premissit pitäisivät paikkaansa.

a) Suomi on jo maalitaulu. Se, että olisimme maalitaulu, jonka takana seisoo länsimainen puolustusliitto, on merkittävästi parempi tilanne kuin nykyinen eristäytymispolitiikka.
b) Tilanne on meillä vakaa, mutta tuossa rajan takana ei. Meidän tilanteemme voi muuttua epävakaaksi muutamassa minuutissa, jos rajan takana oleva epävakaa diktatuuri niin johtajineen päättää. NATOn tarkoitus ei ole suojata meitä itseltämme, vaan ulkopuolisilta uhilta.
c) Jos Itämerellä syttyy konflikti, me olemme osapuoli joka tapauksessa. Nyt vain pitää valita, olemmeko tuossa skenaariossa itsenäinen NATO-maa vai Venäjän miehittämä vasallivaltio.

NATOon liittymiselle on äärimmäisen vahvat perusteet, siksi siihen on liittynyt niin monta vanhaa Neuvostoliiton satelliittivaltiota. Jokainen NATOn ulkopuolelle jäänyt maa on joutunut kovaan painostukseen nyt, kun Putin rakentaa imperiumiaan. Jopa eurooppalaiset sosialidemokraatit ovat huomanneet liittoutumisen arvon, mutta suomalaiset demarit tanssivat vieläkin Kremlin pillin tahtiin.

Käyttäjän juhalehtonen kuva
Juha Lehtonen

Venäjä, venäjä, venäjä. Palovakuutusta ei enää saa, kun talo jo palaa.

Käyttäjän TimothyKestrel kuva
Timo Koivusalo

Suomen huoltovarmuus ratkaistaan Itämerellä ja pelkästään miehittämällä Gotlannin, jota Ruotsi ei pysty puolustamaan (vrt. Krimin valloitus), Venäjä kykenee katkaisemaan kaikki Suomelle elintärkeät laivareitit.

Suomen huoltovarmuuden pystyy uskottavasti takaamaan ainoastaan Nato.

Käyttäjän TorstiSirn kuva
Torsti Sirén

Suomi ei ole koskaan sotiaan yksin käynyt. Maahan ei ole juuri kukaan mistään muusta ilmansuunnasta kuin idästä tunkeuduttu. Vastuutonta ja naivistista demariutta turvallisuuspolitiikan saralla, mutta siihen on totuttu. Demarit voisivat järjestää turvallisuuspolitiikan kesäpäivät puolueelleen ja kutsua Martti Ahtisaaren ko. tilaisuuteen mentoroimaan.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

On ihan turha järjestää äänestystä niin kauan kui ennen vuotta 1965 ja ehkä hieman myöhemminkin syntyneitä äänestäjiä on merkittävästi jäljellä. Kansa mieli pystyttiin vuosikymmeniä jatkuneella propagandalla korruptoitumaan niin että rähmälläänolo ja YYA elää ja voi hyvin kuten Taavitsaisen kirjoituksesta näkee.ruotsi menee taas kerran menojaan ja me olla täällä siivet supussa kuin lehtokurpat

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Suomen luonnollisin hakemisajankohta Natoon olisi ollut EU:iin liittymisen yhteydessä. Lähes kaikki EU-maat ovat turvanneet puolustuksensa Natoon tukeutuen. Kun otetaan huomioon, että Suomessa korostettiin EU-jäsenyyden tarkoittavan kuulumista "Länteen" ja EU-jäsenyys sinänsä oli myös turvallisuuspoliittinen ratkaisu, on erikoista kierrellä Natoon hakeutumista kerta toisensa jälkeen. Kun emme ole jäseniä puolustusliitossa, olemme jälleen puskuri Ruotsin suuntaan ja samalla Venäjän etupeltoa, vapaata riistaa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Euroopan unioniin liityttiin yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa. Tämä ikään kuin vahvisti sen, että ainakin vuodesta 1955 lähtien on kuuluttu juuri tähän porukkaan, eikä samaan kuin Puola, Tshekkoslovakia ja Unkari.

Jos olisin suomalainen diplomaatti, sukkuloisin kuitenkin juuri nyt, vuonna 2016, Ruotsissa ja Itävallassa agitoiden yhteistä Nato-jäsenhakemusta

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Pohjoismainen yhteistyö oli pitkään varaventtiili Suomelle Neuvostoliiton painostuksen alla. Islanti, Norja ja Tanska olivat liittyneet Natoon jo 1949, eli ensimmäisessä aallossa. Tästä tavallaan tuli se ikkuna "länteen", missä Suomen oli mahdollista sukkuloida.

Toisaalta presidentti Kekkosen "Ydinaseeton Pohjola-ehdotus", Noottikriisi ja valitseminen poikkeuslailla uudelleen presidentiksi, pitivät Suomen tanakasti Neuvostoliiton kainalossa.

Yhteistyössä on voimaa, kuten myös siitä saavutetusta "suuruuden edusta". Siksi minusta viimeisten "puolueettomien mohikaanien" kannattaa suunnitella yhdessä hakemuksia.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Onkohan tämä Taavitsainen jo käynyt Moskovan Kremlissä?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Kaikkien kommenttien aatelia...

Käyttäjän andreas kuva
Andreas Pyy

Yksi ainoa tosiasia kertoo itse asiassa kaiken tarpeellisen tästä kansanäänestyskeskustelusta: vain ja ainoastaan NATO:n kannattajat ovat niitä, jotka vastustavat kansanäänestystä, ja he vastustavat sitä siksi, että kansanäänestyksessä saattaisi tulla heidän oman agendansa kannalta epäsuotuisa tulos. Mistään realismista ja rationaalisesta ajattelusta NATO:n kannatuksessa ei siis selvästikään ole kysymys, vaan pelkästään tietyn ideologian härkäpäisestä survomisesta.

Amerikka-fanituksella on tietty myös osansa NATO-jauhannassa, ja Amerikka-faneja tietysti harmittaisi, jos Suomea ei saataisi osaksi Amerikan hallitsemaa imperiumia.

NATO:n kannattajien "logiikkaa" noudattaen Suomessa ei tarvitsisi järjestää mistään muustakaan koskaan kansanäänestystä, koska aina olisi kuitenkin jokin "Asiantunteva Eliitti", joka mukamas "tietää enemmän" asioista. Syyt kansanäänestyksen vastustukselle ovat siis pelkkää epätoivoista kiertelyä ja tekosyitä totalitaariseen politiikkaan siirtymiselle.

Tiedättekö muuten mitä? Ns. "asiantuntijat" ovat niitä jotka aiheuttivat tämän nykyisen talouskriisinkin ja "asiantuntijoiden" varsinaiset ratkaisut talouskriisistä selviämiseksi ovat jääneet aika laihoiksi, minkä varsinkin nykyiset köyhemmät suomalaiset varsin hyvin tiedostavat. Eli se siitä "asiantuntijoiden" luotettavuudesta".

Ne tekosyyt, millä NATO-hivutusta on yritetty perustella, ovat aika epätoivoisia ja suurimmaksi osaksi pelkkää propagandaa. Tyypillistä on mm. se, että mitä tahansa satunnaista yksittäistapausta, kuten jotain yksittäistä ilmatilan loukkausta tai vastaavaa aletaan paisuttelemaan militaristisessa propagandassa naurettaviin mittoihin ja tehdään kärpäsestä härkänen, ja tällaiseen vetoamalla yritetään sitten vakuuttaa että Venäjä saattaa minä hetkenä hyvänsä vyöryä rajan yli.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Eurooppa, EU ja euroalue ovat siis lähes täysin USA:n taskussa? Vai olisiko niin, että "Vanha Eurooppa" uusine Neuvostoliitosta vapautuneina vanhoina eurooppalaisina valtioina hakeutui heti Naton piiriin, kun se oli mahdollista. Jostain syystä?

Miksi Suomi ei voi olla kahdeskymmenesyhdeksäs (29) EU-valtio joka on maailman suurimman rauhanjärjestön jäsen?

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Andreas Pyyltä erittäin hyvä kommentti, hän kuuluu näköjään yhä alati vähenevään järki-ihmisten heimoon, propsit.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Suosittelisin Satu Taavitsaiselle ja muillekin nuoremman polven kansanedustajille luettavaksi J.K. Paasikiven kirjaa "Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 - 1941".

Kirjassaan Paasikivi analysoi perusteellisesti Stalinin ja Molotovin kanssa käymiensä neuvotteluiden kokemusten pohjalta pienen maan asemaa suuren vallan kyljessä. Paasikivi kuvaa konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti kuinka onnettomat neuvotteluasemat Suomella oli syksyllä 1939 Neuvosto-Venäjän vaatiessa Suomea luovuttamaan aluieitaan Neuvostoliitolle. Suomi oli yksin eikä sotilaallisesta avusta ollut tietoakaan, mutta kylläkin hyväntahdon eleitä ja sympatiaa yhdeltä jos toiseltakin suunnalta. Samanlainen tilanne oli sitten Talvisodan jälkeen kun Paasikivi oli neuvottelemassa rauhansopimuksen soveltamisesta Moskovan rauhan pohjalta. Molotov saneli, Paasikivi päivitteli ja perääntyi pakon edessä. Siinä ei kansainvälisellä lainsäädännöllä eikä länsimaisella logiikalla ollut mitään tekemistä.

Lainaus Paasikiven kirjasta, Luku X, Sota:

"Kantani - minun, entisen vanhasuomalaisen - oli kyllä Helsingissä tunnettu. Oli koetettava välttää ristiriitaa. Oli tehtävä erimielisyyttä herättäneissä kysymyksissä, myös tukikohdasta ( Hanko , kirj.huomautus ) , vastaehdotuksia ja koetettava löytää sovitteluratkaisu. Neuvotteluissa voi kyllä sanoa jyrkän "ei", jos on takana riittävästi voimaa, tässä tapauksessa aseellista voimaa. Mutta sitä meillä ei ollut. Pelasimme pienelle kansalle vaarallista uhkapeliä"
Lähde: J.K. Paasikivi, Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 - 1941, WSOY,Juva 1979, s. 117.

No sittenhän YYA -aikakaudella meillä oli "hyvät" suhteet voittajavalioon aina niin kauan kuin Suomi suostui marssimaan Kremlin kellojen tahdissa. Taaskin Suomi oli yksin ja Moskovalle myöntyväisellä politiikallaan Suomi osti ne "hyvät" suhteet. Jos Suomi vähääkään jollakin alueella, puhumattakaan hallituksen kokoonpanosta, poikkesi Moskovan hyväksymästä linjasta, ensimmäinen varoitus oli kauppaneuvotteluiden tyssääminen kuin seinään.

Kun lukee tuota Paasikiven kirjaa, niin ei voi olla aistimatta siinä paljon yhtäläisyyksiä näiden aikojen tapahtumiin. Voisiko Paasikiven ajatuksista oppia jotakin ?

Ps.
Kun Paavo Väyrynen vetosi omassa puolueettomuuskannanotossaan tänään A -studion haastattelussa Paasikiveen , niin ehkä hänenkin olisi hyvä kerrata mitä Paasikivi oikeasti on kirjoittanut ja sanonut.

Käyttäjän kirstityoton kuva
Kirsti Era

Erittäin hyvä ja realistinen arvio Taavitsaiselta. Venäjän sotilasdoktriinin mukaan Nato on sen vihollinen. Jos Suomi alkaisi anoa sotilasliiton jäsenyyttä, muodostuisimme saman tien Venäjän viholliseksi, ja tätä Tuomioja lienee tarkoittanut. Tällä hetkellä Suomen rajan lähellä on melko vähän joukkoja ja aseistusta, Ala-Kurtin tukikohtaa alettiin ajaa ylös isäntämaasopimuksen solmimisen aikoihin. Jos katsoo karttaa, näkee Suomen olevan pikku niemeke Venäjän luoteisrajalla toisen pääkaupungin, Itämeren ja Pohjoisen jäämeren satamien ja Pietarin-Muurmanskin radan tuntumassa. Heidän näkökulmastaan Suomi on siis joko liittoutumaton ja siten vaaraton alue tai vihollisen (Naton) sillanpääasema. On oma valintamme, kumpi tuntuu turvallisemmalta.
Tokihan Nato, USA ja Baltian turvallisuuspoliittiset kuumakallet haluaisivat Suomen ja Ruotsin sotilasliittoon, koska eivät muuten pysty puolustamaan Baltiaa, mikäli maat saavat aikaan sodan Venäjän kanssa. Nato tarvitsee lentokenttiämme, satamiamme, koulutettua armeijaamme, aseitamme ja ennen kaikkea rahojamme otettuaan jäsenikseen nipun tyhjätaskuja.
Mutta mitä pointtia meidän olisi lähteä balttien (+ USA:n ja NAton) sotauhon maksu- ja takuumiehiksi, kun emme pystyisi itse kontrolloimaan tilannetta, johon ne meidät saattaisivat? Avoin valtakirja taitamattomille itsenäisen ulkopolitiikan noviiseille?

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Miksiköhän nykyisessä eduskunnassa juuri demareilla on taipumus erottautua NATO-kannanotoillaan, jotka ovat kliinisen puhtaita kaikesta logiikasta? Tämä Satu Taavitsaisen blogi oli taas erinomainen esimerkki: ”Turvallisuusympäristö ympärillämme on muuttunut ja eikö juuri se ole se syy, miksi Suomen kannattaa jatkaa entisellä linjallaan."
Voi hyvä Sylvi.

Siihen on toki totuttu jo vuosikymmeniä, että Erkki Tuomioja saa latvaräjähdyksen jo pelkästä Nato-sanan kuulemisesta, mutta eikö siellä todellakaan ole muuta vaihtoehtoa ulkopoliittiseksi ylipapiksi kuin 60-luvun Erkki, jonka edessä kaikkien uusienkin edustajien tulee maahan lankeaman?
Tähän on ihan pakko lainata Iltalehdessä 21.5.2016 julkaistua konkaridemari Lasse Lehtisen loistavaa analyysiä SDP:n nykytilasta. Nato-asiasta Lehtinen kirjoittaa näin:

"Turvallisuuspolitiikka on luku sinänsä. Sillä alueella SDP on etääntynyt kauimmaksi länsimaisesta sosialidemokratiasta. Puolustusliitto Nato syntyi vuonna 1949 luomaan turvallisuutta ja varjelemaan läntistä demokratiaa. Monet johtavat sosialidemokraatit olivat sitä perustamassa, etenkin Britannian Ernest Bevin ja Norjan Trygve Lie.

Naton pääsihteereinä ovat toimineet sosialidemokraatit Paul Henri Spaak Belgiasta ja Javier Solana Espanjasta. Toissa vuonna virkaan valittiin Norjan entinen sosialidemokraattinen pääministeri Jens Stoltenberg.

Naton idea yhdisti Euroopan sosialidemokraattisten puolueiden oikeiston ja vasemmiston, eikä keskusteluun sotkettu muita aatteellisia riitoja. Suhtautumisesta Natoon ei myöskään lyöty sellaista leimaa, kun siitä on Suomessa tehty SDP:n jäsenten välille. Jäsenyydestä puhuminen on tuomiojalaisten toimesta julistettu ikään kuin periaateohjelmien vastaiseksi.
Ajatushan on sinänsä merkillinen. Natoon liittyminen olisi itse asiassa vain liittymistä arvopohjaltaan sosialidemokraattisen yhteisön jäseneksi. Nykyisellä puoluejohdolla tuskin pyrittäisiin edes EU:n jäseneksi."

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Minä kannatan NATOon liittymistä. Se on ainoa järjestö nykymaailmassa, joka voi vahvistaa Euroopan ja myös Suomen ja Ruotsinkin turvallisuutta. Se on selvää, että liittymisvaiheessa Venäjällä nousee mökä. Se kuitenkin vaimenee, kuten on käynyt entisten sosialististen maiden kohdalla, jotka liittyivät Natoon heti, kun se oli mahdollista.

Suomi ei tosipaikan tullen selviä ilman ulkopuolista apua. Ruotsi ei apuvoimaksi riitä. Tiedän, että demareissa on paljon sinisilmäisesti diplomatiaan luottavia. Sillä ja suomettumisella on pärjätty näihin asti, mutta todelliseksi suojaksi siitä ei ole.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Katsotaan Suomen NATO-jäsenyyttä Venäjän näkökulmasta, jolloin on hyvä kysyä, miksi Venäjä vastustaa sitä. Siihen on hyvin yksinkertainen syy. Tosiasiassa Venäjä ei koe NATO:a uhaksi vaikka he muuta julkisesti väittävät.

Jokainen Venäjän rajanaapuri, joka liittyy NATO:oon on poissa Venäjän vaikutuspiiristä. Tämän takia entiset Varsovan liiton maat ja Baltian maat liittyivät NATO:oon niin nopeasti kuin vain oli mahdollista. Samasta syystä voidaan sanoa, että Venäjä pitää Ukrainaa, Valkovenäjää ja Georgiaa osana omaa etupiiriään. Venäjä haluaa, että Suomi pysyy NATO:on ulkopuolella, koska sen on helpompi vaikuttaa ja painostaa puolueetonta maata taipumaan omaan tahtoonsa.

Turvallisuuspoliittinen tilanne saattaa muuttua hyvinkin nopeasti. Kuinka moni suomalainen poliitikko osasi tammikuussa 2014 ennustaa, että helmikuun lopussa Venäjä miehittäisi Krimin ja liittäisi sen yksipuolisesti itseensä? En usko, että kovinkaan moni ihminen uskoi tuon tapahtuvan. Se vain todistaa, että Suomen naapurissa on laajentumishaluinen suurvalta, joka kaipaa takaisin supervaltastatustaan, vaikka sillä ei ole taloudellisia edellytyksiä ylläpitää sitä.

Suomalaiset poliitikot ovat höpöttäneet ummet ja lammet ns. NATO-optiosta vuosien ajan. Pitääkin kysyä, mitä pitää tapahtua reaalimaailmassa, että nämä poliitikot päättävät viedä Suomen NATO:oon? Hyvänä aikana NATO-jäsenyys ei ole kiinnostanut ja huonona aikana sitä ei uskalleta hakea? Suomen joutuessa kriisiin on luultavasti liian myöhäistä hakea sitä.

Tosiasiassa Suomi on nykyisellä ulkopolitiikalla turvallisuuspoliittinen vapaamatkustaja, joka pyrkii poimimaan rusinat pullasta. Jotta puoluettomuuspolitiikka olisi uskottavaa, niin se tarvitsisi tuekseen voimakkaan puolustusvoimat ja tämä taas tarkoittaisi sitä, että puolustusmenoihin pitäisi tehdä suuri korotus.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Natojäsenyydestä kansanäänestys? Mielestäni sitä ei pitäisi järjestää, koska se olisi Suomelle vaarallista. Jos kansa äänestäisi ei, olisimme nykyistäkin haavoittuneemmassa tilanteessa. Tämän jälkeen olisimme selkeästi Venäjän etupiiriä, emme enää tavallaan kuuluisi länteen, ainakin muut läntiset maat kohtelisivat meitä itäblokkiin kuuluvana maana. Ihmettelen presidentti Niinistön linjausta, hänen täytyy valtion päämiehenä tietää, mitä siitä voisi Suomelle seurata.

Mielestäni ulkopolitiikasta vastaa presidentti, hallitus ja eduskunta. Näillä tahoilla pitäisi olla se tietämys, mitä tarvitaan päätösten tekemiseen. Presidentti Niinistö ja poliitikot eivät voi sysätä vastuutaan kansalaisille. Se osoittaisi pelkuruutta.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Kansanäänestys NATOon liittymisestä tarkoittaa sitä, että se toteutetaan sen jälkeen, kun ensin on varmennettu, että liittymistä kannattavat voittavat. Se on yhden lajin hämäystä, kun poliitikot uskalla tehdä päätöstä. Äänestyksellä vetäydytään kansan selän taakse.

Se niin sanottu kansa kääntyy NATOn kannalle kohta, kun vain muutama merkittävä poliitikko muista puolueista kuin Kokoomus ja Perussuomalaiset ilmoittaa kannattavansa liittymistä. Tällä vaalikaudella liittymishakemusta ei jätetä. Toivottavasti jo seuraavalla tai sitten voimme olla jo myöhässä. Poliittisessa vetkuttelussa on vaaransa.

Harri Immonen

Olisiko Viljo demarienkin kannattanut aikanaan satsata omiin puolustusvoimiin? Tuliko sellainen mieleen?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Vallanjako ei ole mikään tasajako. Kansan valitsema eduskunta on suvereeni.

Hallitus ja presidentti ovat vastuussa eduskunnalle, myös ulkopolitiikasta. Riippumaton oikeuslaitos tulkitsee lakeja, jotka Suomen eduskunta ja Euroopan parlamentti ovat säätäneet.

Käyttäjän ErkkiVainionp kuva
Erkki Vainionpää

Keskustelun mielenkiintoinen piirre on, että puhutaan siitä, miten Natoon olisi soveliasta liittyä. Kansanäänestyksen kautta vai Eduskunnan päätöksellä? Pitäisikö järjestää kansanäänestys ennen jäsenyyshakemuksen jättämistä vai liittymissopimuksen ratifioinnin yhteydessä? Molempiin liittyy epävarmuustekijöitä. Joka tapauksessa kohde on myös Venäjä, jonka tulee jossakin määrin ottaa huomioon suomalaisten mielipiteen muutokset mahdollisissa eurooppalaisissa kriisitilanteissa. EU:n rapautuminen merkitsisi Suomelle ilman muuta suoraan Natoon liittymistä. Ehkä valtiojohtomme pohtii asetelmaa kumpaako Venäjä kuuntelee tarkemmin: Nato-kansanäänestystä pohtivaa vai jäsenhakemuksen jättänyttä tai jo liittokuntaan kuuluvaa? Luultavasti Suomelle on tarvittaessa mahdollista nopea Natoon liittymisen malli, johon kuuluisi ratifioinnit "sitten parempina aikoina". Nato-maat ovat Suomelle luonnollisia arvoyhteisökumppaneita. Kysymys on yhteisestä puolustuksesta aggressioita vastaan, kansalaisvapauksista ja oikeusvaltioperiaatteista.

Käyttäjän VesaWallenius kuva
Vesa Wallenius

No ihan varmasti on tarvetta! sillä eikö kaksi sotaa jo riitä pienelle Suomeln kansalle raskaina kokemuksina???

Harri Immonen

Olen siinä samaa mieltä Taavitsaisen kanssa, että Natoon ei tule liittyä, mutta tästä huolimatta jo otsikointi on virheellinen.

Tottakai tällä hetkellä on perusteita liittyä Natoon, kysykää vaikka ammattiupseereilta tai reservinupseereilta, heillä lienee on vahvin ammattitaitoon perustuva näkemys asiaan. Miksi on näin? No siksi, että demarit etunenässä ovat ajaneet viime vuosikymmeninä puolustusvoimamme kestämättömään kuntoon. Perussuomalaisia lukuun ottamatta oikeastaan yhtäkään puoluetta ei ole kiinnostanut muu, kuin että mistä voisi PV:n resursseja karsia. Vihervasemmisto on näyttänyt "parasta" mallia.

"Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa ja Suomen ja Venäjän välinen raja on yksi maailman rauhallisimmista rajoista."

Vuosi sitten oli toinen ääni kellossa Venäjän valloittaessa alueita naapurissamme. Eli te olette valmiit ottamaan riskin, jossa satsataan käytännössä pelkästään diplomatiaan? Käsittämätöntä.

Ilmeisesti vihervasemmistossa ei edelleenkään tajuta sitä faktaa, että te omilla olemattomilla puolustuspoliittisilla päätöksillänne itse ajatte Suomea kohti Natoa, koska jokainen arvostelukykyinen ihminen ymmärtää, että Suomen on saatava sotilaallista turvaa joko omista puolustusvoimistamme, tai sitten Natosta.

Demareissa puolustusvoimiin satsaaminen on kuitenkin työlästä, kun puolue on täynnä kaikenlaisia Erkki Tuomiojia ja Tytti Tuppuraisia, joilla ei ole aikaa kuin juosta valvomassa siirtolaisten etuja, tai järjestää rauhankonsertteja.

Meidän kaikkien onneksi hallituksessa on tällä hetkellä perussuomalaiset ja puolustusministerinä Jussi Niinistö. Me tehdään mitä pystytään, mutta kaikkien puolueiden olisi syytä laitella valoja päälle ja satsata omaan puolustukseen, jotta Nato olisi vielä vältettävissä. Meidän tulee satsata ennen kaikkea hyvään diplomatiaan ja suhteisiin Venäjän kanssa, mutta tarvitaan me jumalauta B-suunnitelmakin!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset