En kannata Fennovoiman ydinvoimalahanketta

Ydinvoimakeskustelu on jatkunut aktiivisena tänä kesänä. Kuulun siihen joukkoon suomalaisia, jotka suhtautuvat ydinvoimaan kriittisesti ja olen huolestunut ydinvoiman haitoista ja riskeistä.

Suomessa on tällä hetkellä neljä ydinvoimalaa ja viides on rakentumassa. Jokainen uusi ydinvoimalupa on paluuta menneisyyteen. Fennovoima ei täytä vaadittua 60 prosentin kotimaisuusehtoa, eikä sen jatkamiselle ole senkään puoleen edellytyksiä. Jo lupautuneita kotimaisia toimijoita on vetäytynyt hankkeesta. On hyvä, ettei Mikkelin kaupungin omistama Etelä-Savon Energia alunperinkään lähtenyt lainkaan mukaan. Hankkeella ei juurikaan ole enää uskottavuutta.

Kohtuuhintaista ja toimitusvarmaa sähköä tarvitaan, sillä se on yksi teollisuutemme kilpailukyvyn kulmakivistä. En kuitenkaan näe, että ydinenergia olisi yhteiskuntamme energiaomavaraisuuden pelastaja. Merkittävä taloudellinen hyöty tulee niille maille, jotka energian käytön paisuttamisen sijaan investoivat nyt kohteisiin, jotka tulevaisuudessa kasvattavat energian käytön hyötysuhdetta, käyttöastetta sekä materiaali- ja energiatehokkuutta.

Jatkuvan materiaalisen kulutuksen paisuttaminen on riippuvaista energian, polttonesteiden ja muiden luonnonvarojen kiihtyvästä käytöstä. Elämisen arvoinen tulevaisuus maapallolla edellyttää energian käytön säästämistä ja tehostamista. Näin saadaan säilytettyä kohtuullinen hyvinvointi ja elintaso mahdollisimman vähällä ja vähäpäästöisellä energialla mahdollisimman monille.

Sähköntuotantoon tulee valjastaa kaikki suomalaiset sallimalla Saksan tapaan kotitalouksille vapauden myydä valtakunnan verkkoon sähköä, joka jää yli oman tarpeen esim. talojen aurinkopaneeleista ja pientuulimyllyistä. Näin suuret ihmismassat hyötyisivät rahallisesti sähkön säästämisestä, toisin kuin nykyään, kun sähkön säästämisen myötä energiayhtiöt vain nostavat hintojaan ja kuluttajalle ei jää rahallista hyötyä. Suomessa tarvitaan kokonaisvaltainen energiapoliittinen vallankumous, joka tarkoittaa sitä, että suuret joukot hyötyvät siitä aidosti. Pelkkä hyvä mieli omaa vihreyttään korostaville ei riitä. Käyttäjiltä ei myöskään voi odottaa liian suurta elämänmuutosta, vaan mahdollisimman pientä vaivannäköä.

Myös eläimet tulee ottaa tuotantoon mukaan. Suomen hevoskanta tuottaa lantaa kolmen Hartwall-areenan verran vuodessa. Keskimäärin neljän-viiden hevosen lannalla voisi laskennallisesti lämmittää omakotitalon ympärivuotisesti. Suomessa on kuntia ja asuinalueita, jotka voisivat olla energiaomavaraisia hevosenlannasta. Muun muassa Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan Etelä-Savon hevosenlantamäärä lämmittäisi noin 700 omakotitaloa. On aivan oikein, että nykyinen maan hallitus aikoo sallia tämän energiamuodon.

Kaikki pienimuotoinen energiantuotanto ja -jalostus tulee nostamaan kilpailukykyään ja suosiotaan, varsinkin jos sillä pystytään korvaamaan öljyn ja ydinenergian käyttöä. Uskon myös suomalaiseen metsätukijalkaan, joka sellunkeiton notkahduksen jälkeen tulee paisumaan entistä suurempiin mittoihin. Puu ja sen eri muodot voivat korvata kivihiiltä, muoveja ja teollisuuden materiaaleja.

Suomessa työpaikkoja saadaan syntymään sellaisten tuotteiden kehittämiseen, joissa matalien palkkakustannusten sijaan keskitytään energia- ja materiaalitehokkuuteen, korjattavuuteen ja kestävyyteen. Näihin uskon monitieteellisesti ja korkeasti koulutettujen suomalaisten suunnittelijoiden ja keksijöiden tulevaisuudessa keskittyvän. Tärkein louhittava malmi Suomessa ei ole maaperässämme, vaan ihmisten pään sisällä. Tähän asiaan linkittyy vahvasti koulutuspolitiikkamme, josta ei tule säästää, vaan johon tulee satsata.

SatuTaavitsainen
Liike Nyt Mikkeli
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Aktiivinen kansalainen. Mielipiteet ovat omiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu